Eilen söin kaikenlaista ja eri määriä, en mitenkään muista :) Haha. Typique. Tästä kaikesta kaikenlaisesta huolimatta paino oli illalla yhä sen 58,5. Siinä sitä näköjään nyt tiiviisti ollaan... olin ihan varma että sunnuntaina paino olisi 56, X - jopa se 56,9 olisi tehnyt mut tyytyväiseksi, mutta ei sitten. Plaah.

Tänään olen tähän mennessä tuhonnut :

2 mukillista kahvia

ja juuri äsken 200g KultaBroileria (180kcal) ja tomaattia 50 kalorin edestä. Eli 230 kcal.

Mitä lie shaibaa sitten keksinkin syötäväkseni illalla. Suklaata tekis mieli, mikä on hyvin yllättävää.

 

LISÄKIRJOITUSTA 20.30

Keittelin TOSI maukkaan liemen,  kanalientä, sherryä, osterikastiketta, valkosipulia ja chiliä. Nam! Siitä sitten otin reippaan 3dl lientä ja keittelin siinä 1/2 pakettia täysjyvänuudeleita, lisäksi parsakaalia noin 50g ja porkkanaa samaten 50g,  puolikas pikkuinen punainen paprika ja vähän retikoita. Ihan ähky. Jälkkäriksi söin vielä yhden appelsiinijogurtin jossa oli kurpitsansiemeniä. Uuh.

Luultavasti jos tutut merkit paikkansa pitävät, niin tää täys olohan ei kovin kauaa kestä, vaan havahdun viimestään parin tunnin päästä mahan murinaan :) Mutta sehän on sitten sen ajan ongelma. Lauantai-ilta on käsillä mut mulla ei ole varaa lähteä ulos, on niin paljon menoja tulossa vielä loppukuustakin että ei kykene, vaikka mieli tekis. Mutta kuten jo aiemmassa kirjoituksessani alkuviikolta tuumasin, käyn muutenkin ulkona liikaa - niin paljon liikaa, että se todellakin haittaa laihdutusta. Ei mikään ihme että olen alunperin päässytkin paisumaan siihen kuosiin missä olin - laihdutteluprojektinhan aloitin "virallisesti" joulukuun alussa, mutta lokakuun alussa ehdin järkyttyä pahemman kerran kun kerran pitkästä aikaa vaa'alle hypätessäni se näytti 67,5 kiloa. Aivan järkyttävää. Enkä mielestäni ollut mitenkään "hirveän läski" - vaikka kylläpäs olinkin. Nyt kun tätä miettii, niin kyllä todellakin olin. Söin paskaa ruokaa ja join ihan liikaa. Äkkiäkös siinä ihmisestä muodostuu velttoa pullaa muistuttava laiska kökkäre.

Jos nyt tässä kuitenkin saisi jotenkin ylläpidettyä vähän terveempää ja aktiivisempaa elämää, niin olen varma että kesään mennessä ehkä VIHDOIN mulla olisi sellainen kroppa jonka kanssa voi uimarannallekin mennä. Tietysti sekin riittäisi, että olisi sellainen itsetunto että voisi mennä sen kanssa kroppansa seuralaisena minne ikinä lystääkään. Mutta mielestäni mulla pitää löytyä itsekunnioitusta niin paljon, että ymmärrän ja haluan pitää itsestäni huolta. Niinhän ne talotkin rapistuu ja puutarhat rehottaa, jos niitä ei mitenkään hoideta.